ONE YEAR!

 

<3 6.11.2012 <3

Your friends look good, but you look better!

                               "You could be a sweet dream or a beautiful nightmare"

Tasan vuosi sitte, sunnuntai iltapäivä. Matkaan tallille katsomaan mahdollista vuokraponi ehdokasta. Jännittää hirveästi! Nään ponin ja heti hymy tulee huulille, se on niin söpö! Laukkaan ylämäkeä, silmät vuotavat enkä pysy kevyessä istunnassaa..

Nämä ajatukset olivat varmaan päällimäisinä sunnuntaina 6.11.2011. En ajatellut tästä tulevan näin "suurta" ja tärkeää. Miten kävi? Vuokraponista tuli ylläpito poni. Meidän vuoteen on mahtunut super paljon yllätyksiä, pettymyksiä, onnistumisia, kaikkea, mitä en ratsastuskoululla olisi ikinä kokenut. En osaa kirjottaa, aivoissa raksuttaa tyhjää. Apua, mistä kaikesta haluun kertoa? Ainakin sen, että Almasta on tullut mulle super tärkeä ja maailman ihanin poni, poni jollaista en ollut koskaan tavannut. Alma on opettanut mua ihan hirveästi. Oon tullut herkäksi, tarkaksi, tasapainoisemmaksi ja paremmaksi ratsastajaksi. Kaikki tuon pienen puska ponin takia!










Kunten aina välillä joutuu kiipeämään ylämäkeä. Alman kanssa koettiin alussa paljon hankalia kohta. Keulimiset, piruilut pellolla ja itsepäisyys ovat olleet ongelmia. Mutta onneksi olen jatkanut. Tuo ei kuullosta paljolta, mutta en tosiaa ollut hyvä ratsastaja. Nykyään meidän meno on ihan erinlaista! Oon niin itsepäinen kun poni vaatii, ja me mennään mun säännöillä oltiin sitten kisoissa tai tarhassa. Musta on tullut tosi päättäväinen enkä lannistu, vaan jatkan niin kauan että ei ole neidillä mitään kysyttävää. Me ollaan menty tosi paljon eteenpäin. Ennen kiima oli kauhea ongelma, nykyään? En enään  edes huomaa aina kiimaa. Niin paljon on tultu tehtyä kaikenlaista varsinkin viimeisen puolen vuoden aikana, että olen oppinut ponin tavat ja pystyn vastaamaan niihin oikealla tavalla. Yleensä tunnista onko temppuili kettuilia vai ei.
                  
Almakin on kehittynyt. Keväällä menin yksityis tunnilla ja seuraavan kerran kun menin tunnille opettaja sanoi "Sillehän on tullut lihasta". Kun vuos sitten nousin kyyttin poni saattoi lähteä kävelään. Peruttaminen oli ongelma, nykyään Alma peruttaa kevyesti vaikka 50 askelta. Mulla Alma kirmaili kentällä, nykään me mennään mun määräämää vauhtia. Almalle on tullut myös paljon hyppyvoimaa, sillä kesän alusaa aloitin säännöllisen hyppäämisen.



90cm

Ylläpito oli mulle tosi iso juttu! Olin ratsastanut 2½ vuotta. Mutta sain niin paljon apua omistajalta, että tämä on onnistunut tosi hyvin. Oon omasta mielestäni tullut tunnollisemmaksi ja sään kesäväksi heppatytöksi. Tippunut ponilta olen 4(?) kertaa joista 3 ilman satulaa.
Ooon super onnellinen Almasta! Se on mulle tosi tärkee ja melkein kuin oma poni. Muutamia kertoja Alma on karannut minulta, mutta ei onneksi ole lähtenyt pihaa kauemmaksi.

En oikein keksi kirjoittamisen aihetta, sillä esittely sivulla on aika kattava selostus, ja en osaa kirjoittaa parhaista hetkistä, sillä en osaa nimetä niitä..

Sen tiedän, että toista vuosipäivää ei ole tulossa, mutta ei se mitään. Jatkan vielä niin kauan kun mahollista ja tiedän, että kun aika tulee lähteä, se tulee olemaan tosi hankalaa ja tuun varmasti ikävöimään ponia, mutta kun en ole ikuiseksi poniratsastajaksi syntynyt.

Mieleen painuvia kokemuksia on niin paljon! Tää on ollut upee vuosi. Ja lukijat, kysykää jos on kysyttävää, mun aivot lyö tyhjää. :)




Ponit äitin miesystävän pihassa



Hiihtoratsastamasta

 

 

Toka tai kolmas kerta. Olin vielä hyvän pitunen..

 

Sä oot se, mikä on tärkee.